
Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle. Linkitä nämä blogissasi. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.
Pssst, missä ovat kohdat 6. ja 7.? Noo ei kai ne ole tärkeitä..
Tiia haastoi minutkin paljastamaan 7 randomia tapaani. Olen tehnyt samantapaisen hässäkän jo
aiemmin, joten yritän tähän keksiä nyt uusia faktoja (: Katsotaas..
1) Tykkään älyttömästi suunnitella halloween- tai naamiaisasua pitkän kaavan mukaan. Tartun lähes poikkeuksetta joka tilanteeseen, jossa on mahdollisuus leikitellä vaatteiden ja meikin kanssa. Yleensä vedän homman överiksi, motolla "kaikki tai ei mitään", esimerkkinä keskiviikkoinen settini AMK:n Halloweenrasteilta:


Ennen lähtöä oli hiukan luppoaikaa, joten innostuin leikkimään eyelinerilla, onneksi viiruista tuli suht symmetriset eikä tarvinnut paljoa korjailla.. Tein myös poskiin varjostukset tummanharmaalla ja huulet väritin vanhalla H&M:n harmaalla kajalilla. Itse ainakin olin todella tyytyväinen lookiin (: Harmi vaan että koko asusta ei tullut yhtään kuvaa, olin siis kuolleen näköinen vatsatanssija.
2) Minusta on lukion jälkeen tullut perfektionisti, ahdistun helposti jos jokin asia ei onnistu tai en kykene venymään kahteen eri asiaan samanaikaisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä aamu, kun puhelimessa odotti neljä (!) viestiä että tarvittaisiin jengiä töihin, ja olen tietysti buukannut koko päiväni täyteen tekemistä. Joku voisi tässä miettiä että eikö tekemiset voisi odottaa ja työt mennä etusijalle, mutta kun tekemiset liittyvät huomisiin Halloweenbileisiin niin niitä ei oikein voi siirtää. Toiseksi, tänään on jo kauan sitten sovittu Salon alueen insinöörien (SAI ry) saunailta, jonne mennään luokan kanssa. Ja työvuorohan olisi ollut kello 14-22.
3) Minua kiusattiin lukion ekalla ja toisella luokalla. Tytöt, jotka ysiluokalla vielä olivat "parhaita ystäviäni", käänsivät jostain syystä selkänsä ja antoivat kaikkensa jotta tekisivät elämästäni helvettiä. Löysin onneksi muita kavereita ja olin sen verran itsevarma, että osasin olla lähinnä tyytyväinen siihen etteivät ne tytöt olleet enää kavereitani. Ymmärsin (tai päättelin) pian että he ovat vain kateellisia ja/tai katkeria syystä jota en tiedä, mutta luulen sen johtuvan siitä että olin ainoita jotka uskalsivat olla täysin oma itsensä ja pukeutua juuri niin kuin haluaa.
4) Tämä liittyy ensimmäiseen kohtaan, tykkään leikitellä vaatteilla myös arkena. Naamiaiset ja muut teemabileet ovat kuitenkin suht harvassa, joten joskus on ihan pakko hassutella (: Lukion ekalla taisi päälläni olla jotain kauluspaita+kravatti+vekkihame -settiä ja kissankorvat päässä niin englanninopettajamme totesi jotain tyyliin "Jonkun muun päällä tuo asu voisi olla todella kummallinen mutta kun kyseessä olet sinä niin tuo sopii" :D Se jaksaa hymyilyttää vieläkin.

Tuo on joko ysiluokan keväältä tai lukion ekalta syksyltä, mutta ihan kouluun olin lähdössä (:
5) Olen ihan tuhottoman hellyydenkipeä, poden kroonista halipulaa :D Onneksi H jaksaa halailla ja silitellä melkein aina kun sitä pyydän.. Myös kavereita ja joskus puolituttujakin tulee halailtua vaan siksi että se on niin kivaa (: Samoin meillä kotona on aina halailtu suht paljon.
6) Olen kiinnostunut akrobatiasta ja sirkuksesta, mutta en ole ikinä löytänyt mahdollisuutta harrastaa sitä. Yläasteella aloitin mixtreeni-tanssitunnilla käymisen, ja siellä kokeiltiin vähän kaikkea, myös akrobatiaa. Sieltä jäi mieleen mm. selän hyvä lämmittely ennen silta- ja muita venkoiluja, koska selän lihakset kipeytyvän noissa puuhissa
todella helposti. Kotikotona on hyvä pihanurmikko, jossa vielä tänäkin päivänä teen kärrynpyöriä ja muuta säätöä.

Krhm, 16-vuotiaana oli pakko kaikkiin kuviin keksiä joku järkevä lausahdus :D
7) Huumorintajuni on niin poikamainen kuin voi olla. Olen aina viihtynyt poikien seurassa paremmin, varsinkin lukion alun jälkeen kun huomasin miten kaksinaamaisia juonittelijoita tytöt voivat olla. Tästä johtuen olen vähän niin kuin joutunut tottumaan poikien huumoriin, ja pikkuhiljaa alkanut myös itse heittää alapääjuttuja ja muuta sellaista. Huumori on muutenkin mulle todella tärkeää, käytän usein sitä apuna kun käsittelen vaikeita juttuja. Ehkä meikäläisessä asuu pieni Chandler.. (:
Tämä on pyörinyt jo niin monessa blogissa etten haasta ketään, tehköön kuka haluaa. Nyt singahdan H:n kanssa kaupungille toimittamaan asioita ja käymään kaupassa ja Suomalaisessa ja Anttilassa ja Alkossa ja ja ja..
Hyvää halloween-viikonloppua kaikille, olkaa pelottavia! ;)