Walking Xmas Tree?

Keskiviikkona oli taas Salon AMK:n järkkäämät pippalot Rikalassa, tällä kertaa pikkujouluteemalla ja dresscode red. Meidän luokka oli taas ihan täpinöissään koko alkuviikon, ja Lotan kanssa pyörittiin koko tiistai-iltapäivä kaupungilla metsästäen punaista päällepantavaa. Paikanpäällä todettiin että meidän porukka oli selkeästi punaisin koko baarin asiakaskunnasta ja valloitettiin tanssilattiakin ihan kiitettävästi (:

Luvassa oli myös pieniä kilpailuja, joista jokaikisen voitto meni meidän luokalle :D Mm. tuolileikin kahdeksasta osanottajasta vain kaksi ei ollut meidän porukkaa.. Mietittiin että onko koneinssit vaan niin deekuja että täytyy osallistua jokaisiin kissanristiäisiin mitä Salossa järjestetään, mutta todettiin että meillä on varmaan koko koulun paras luokkahenki ja ratkiriemukasta melkein missä tahansa (:

Ihan loppuillasta oli sitten odotettu pukukilpailun voittajan julkistaminen, ja voitto irtosi näillä kuteilla:

(ihanat vessaposeeraukset.. muulla tapaa en saanut kokonaisuutta esille)

Kävelevä joulukuusi, kuten ravintolapäällikkökin totesi. Myönnettäköön että odotin vähintään kunniamainintaa parhaasta panostuksesta ;)
Palkinnoksi sain Funcard Silverin, jolla pääsee aina ilmaiseksi Rikalaan avecin kanssa. Arvo 120e, ei mikään ihan turha kortti (:

Hauskinta muuten oli, että tapahtuman facebook-sivuilla sanottiin että "tonttumaisin asu palkitaan", eikä mulla ollut edes tonttulakkia! :D

Eilen sitten käytiin H:n kanssa katsastamassa Salon uuden Sedulan avajaisissa (R.I.P. Onnela nyyh), ennakkoluulot Armasta kohtaan olivat jättimäiset, mutta yläkertaan laitettu Cabaret pelasti tilanteen mainiosti. Aikuisemmat voivat humpata alakerrassa ja me tanssihirmut voidaan jatkossakin polkea lattiaa yläkerrassa. Ajatus Rikalasta kaupungin ainoana tanssipaikkana tuntui todella tylsältä.. Ja päädyinpä taas ilmaisen viinan ansiosta karaokelavalle, olisi se paremminkin voinut mennä :P Toivottavasti en aiheuttanut traumoja kenellekään.

Tänään ajelin Turkuun ja menin äidin kanssa Sigyn-saliin katsomaan Mizmar ry:n 5-vuotisjuhlanäytöstä, vatsatanssin lisäksi nähtiin flamenco-esitys ja irlantilaista tanssia. Sisäinen tanssijani nosti taas päätään ja tajusin kaipaavani tanssia ja esiintymistä ihan suunnattoman paljon. Olen Halikosta bongannut yhden vatsisryhmän, mutta auton puutteessa en ole ottanut asiasta sen enempää selvää, fillarilla matka olisi liian pitkä. Nyt meillä on auto käytettävissä, joten taidanpa soitella ryhmänvetäjälle heti maanantaina.. (:

Haluaisin harrastaa niin paljon kaikkea, mutta aika eikä energia riitä. Eläkepäiviä odotellessa.. :D

Nyt paijailemaan kissamassuja, hyvää viikonloppua!

Tänään ei ole hyvä olla.

Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus - Lintu

Tuskin tunnen häntä ja kuitenkin
tulin häntä tapaamaan
hän on niin kovin kaunis vieläkin
kun kääntyy minua katsomaan

tämä yö on minulle viimeinen
kuulen hänen sanovan
olen sairas ja väsynyt ihminen
ja siksi lähteä haluan

Sinä tiedät jo jotakin elämästä
jotain tiedän minäkin
kun vain uskallat lakata pelkäämästä
paratiisin saat takaisin

hän vielä jatkaa kyynelet silmissään
sanaa jokaista painottaen
hän pitää kättäni tiukasti kädessään
ja sanoo silmiin katsoen...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

Hänen katseensa sammuu
hän huokaisee
hänen otteensa raukeaa
siinä samassa silmiä häikäisee
ja huoneen ikkuna aukeaa

kun jälleen katson häntä
hän muuttunut
onkin linnuksi edessäin
ja linnun siipeä puhtaan valkoista
minä pidänkin kädessäin

Lintu nousee ja lentoon jo lehahtaa
minä paikalle yksin jään
hahmo taivaan korkeuksiin loittoaa
huone humisee tyhjyyttään

istun hiljaa vielä ja muistelen
hänen viime sanojaan
niitä puoliääneen toistelen
kun hän on mennyt menojaan...

en kadu ketään niistä, joita syliini suljin
heitä sentään rakastin
itken kaikkia niitä joiden ohitse kuljin
joita väistin ja pakenin

Sillä aina kun ihmisen lähelle päästin
löysin lähelle itsekin
mutta jos itseäni varjelin ja säästelin
heti eksyin ja palelin

Faktat tiskiin!

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:
1. Kiitä sitä, jolta sait tunnustuksen.
2. Kopioi kuva ja liitä blogiisi.
3. Laita linkki keneltä sait tunnustuksen.
4. Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä.
5. Anna tunnustus seitsemälle. Linkitä nämä blogissasi. Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta.

Pssst, missä ovat kohdat 6. ja 7.? Noo ei kai ne ole tärkeitä..

Tiia haastoi minutkin paljastamaan 7 randomia tapaani. Olen tehnyt samantapaisen hässäkän jo aiemmin, joten yritän tähän keksiä nyt uusia faktoja (: Katsotaas..

1) Tykkään älyttömästi suunnitella halloween- tai naamiaisasua pitkän kaavan mukaan. Tartun lähes poikkeuksetta joka tilanteeseen, jossa on mahdollisuus leikitellä vaatteiden ja meikin kanssa. Yleensä vedän homman överiksi, motolla "kaikki tai ei mitään", esimerkkinä keskiviikkoinen settini AMK:n Halloweenrasteilta:

Ennen lähtöä oli hiukan luppoaikaa, joten innostuin leikkimään eyelinerilla, onneksi viiruista tuli suht symmetriset eikä tarvinnut paljoa korjailla.. Tein myös poskiin varjostukset tummanharmaalla ja huulet väritin vanhalla H&M:n harmaalla kajalilla. Itse ainakin olin todella tyytyväinen lookiin (: Harmi vaan että koko asusta ei tullut yhtään kuvaa, olin siis kuolleen näköinen vatsatanssija.

2) Minusta on lukion jälkeen tullut perfektionisti, ahdistun helposti jos jokin asia ei onnistu tai en kykene venymään kahteen eri asiaan samanaikaisesti. Tästä hyvänä esimerkkinä tämä aamu, kun puhelimessa odotti neljä (!) viestiä että tarvittaisiin jengiä töihin, ja olen tietysti buukannut koko päiväni täyteen tekemistä. Joku voisi tässä miettiä että eikö tekemiset voisi odottaa ja työt mennä etusijalle, mutta kun tekemiset liittyvät huomisiin Halloweenbileisiin niin niitä ei oikein voi siirtää. Toiseksi, tänään on jo kauan sitten sovittu Salon alueen insinöörien (SAI ry) saunailta, jonne mennään luokan kanssa. Ja työvuorohan olisi ollut kello 14-22.

3) Minua kiusattiin lukion ekalla ja toisella luokalla. Tytöt, jotka ysiluokalla vielä olivat "parhaita ystäviäni", käänsivät jostain syystä selkänsä ja antoivat kaikkensa jotta tekisivät elämästäni helvettiä. Löysin onneksi muita kavereita ja olin sen verran itsevarma, että osasin olla lähinnä tyytyväinen siihen etteivät ne tytöt olleet enää kavereitani. Ymmärsin (tai päättelin) pian että he ovat vain kateellisia ja/tai katkeria syystä jota en tiedä, mutta luulen sen johtuvan siitä että olin ainoita jotka uskalsivat olla täysin oma itsensä ja pukeutua juuri niin kuin haluaa.

4) Tämä liittyy ensimmäiseen kohtaan, tykkään leikitellä vaatteilla myös arkena. Naamiaiset ja muut teemabileet ovat kuitenkin suht harvassa, joten joskus on ihan pakko hassutella (: Lukion ekalla taisi päälläni olla jotain kauluspaita+kravatti+vekkihame -settiä ja kissankorvat päässä niin englanninopettajamme totesi jotain tyyliin "Jonkun muun päällä tuo asu voisi olla todella kummallinen mutta kun kyseessä olet sinä niin tuo sopii" :D Se jaksaa hymyilyttää vieläkin.
Tuo on joko ysiluokan keväältä tai lukion ekalta syksyltä, mutta ihan kouluun olin lähdössä (:

5) Olen ihan tuhottoman hellyydenkipeä, poden kroonista halipulaa :D Onneksi H jaksaa halailla ja silitellä melkein aina kun sitä pyydän.. Myös kavereita ja joskus puolituttujakin tulee halailtua vaan siksi että se on niin kivaa (: Samoin meillä kotona on aina halailtu suht paljon.

6) Olen kiinnostunut akrobatiasta ja sirkuksesta, mutta en ole ikinä löytänyt mahdollisuutta harrastaa sitä. Yläasteella aloitin mixtreeni-tanssitunnilla käymisen, ja siellä kokeiltiin vähän kaikkea, myös akrobatiaa. Sieltä jäi mieleen mm. selän hyvä lämmittely ennen silta- ja muita venkoiluja, koska selän lihakset kipeytyvän noissa puuhissa todella helposti. Kotikotona on hyvä pihanurmikko, jossa vielä tänäkin päivänä teen kärrynpyöriä ja muuta säätöä.
Krhm, 16-vuotiaana oli pakko kaikkiin kuviin keksiä joku järkevä lausahdus :D

7) Huumorintajuni on niin poikamainen kuin voi olla. Olen aina viihtynyt poikien seurassa paremmin, varsinkin lukion alun jälkeen kun huomasin miten kaksinaamaisia juonittelijoita tytöt voivat olla. Tästä johtuen olen vähän niin kuin joutunut tottumaan poikien huumoriin, ja pikkuhiljaa alkanut myös itse heittää alapääjuttuja ja muuta sellaista. Huumori on muutenkin mulle todella tärkeää, käytän usein sitä apuna kun käsittelen vaikeita juttuja. Ehkä meikäläisessä asuu pieni Chandler.. (:

Tämä on pyörinyt jo niin monessa blogissa etten haasta ketään, tehköön kuka haluaa. Nyt singahdan H:n kanssa kaupungille toimittamaan asioita ja käymään kaupassa ja Suomalaisessa ja Anttilassa ja Alkossa ja ja ja..

Hyvää halloween-viikonloppua kaikille, olkaa pelottavia! ;)

Olinpa kerran salilla..

.. ja haukkasin liian suuren palan, jolloin voimat ei oikein vastanneetkaan mielikuvia ja tanko tuli alas niin että rysähti. Väänsin ihan surutta 2x8 27,5 kilolla, ja motivoituneena lisäsin taakkaan vielä 1,25kg kiekot päihin. Pidin ilmeisesti liian lyhyen tauon, kädet olivat hapoilla edellisestä sarjasta, eikä sitten kolmas nosto päätynyt kuin 10cm naaman yläpuolelle ja sitten lähti käsistä tunto.

Tanko onneksi rinnalle eikä naamalle, ja tankoa vierittämällä sain itseni pois sen ja penkin välistä. Hiukan nolona siinä tyhjensin sitten painot tangosta ja viimeisillä voimilla sain sen nostettua takaisin paikalleen. Tyhmyydestä sakotetaan, saattaa rintaan tulla söpö viivamainen mustelma.. Ensi kerralla saatan muistaa pyytää jotakuta varmistamaan, ja pitää vähän pidemmän tauon jotta lihaksetkin ehtivät mukaan treeniin.

Lopputreenin sain kyllä vedettyä kunnialla, tuli kyllä sellainen tuntuma ojentajiin että oksat pois.. Jos olisin jatkanut treeniä vähänkään pidempään, niin tämän tytön olisi saanut korjata pois rikkalapiolla.

Nimim. Innolla huomisia kipuja odotellen ;)

Viikon "treeniä"

Hautajaisista selvitty, mitä nyt kirkossa meinasi happi loppua kesken itkun ja sain taas 90% paniikkikohtauksen oireista.. H joutui sitten keskittymään mun rauhoitteluun, mutta sain kuitenkin hengitystahdin ja pulssin laskemaan suurinpiirtein normaalille tasolle. Pitäisi kouluterkkarin kanssa käydä jutustelemassa, jos saisi ajan psykologille ja mahdollisesti syyn noille paniikkioireille. Itse kun ei sitä kykene kauheasti kontrolloimaan :/

Muistotilaisuuden jälkeen en ehtinyt kauaa surra kun piti pakata iskän Transit täyteen huonekaluja. Yksi sohva vietiin Turkuun mun vanhaan kämppään ja sain tilalle vanhan rakkaan vuodesohvani, joka päätyi siis Salon yksiööni. Turun kämppä on 4. kerroksessa, mutta onneksi saatiin sohva pystyasennossa mahtumaan hissiin niin ei tarvinnut sen kanssa ähistä portaissa, tosin hissiinpääseminenkin vaati yksien portaiden selvittäminen..

Alaspäin pääsi suuremman (tosin hiukan kevyemmän) sohvan kanssa suht ongelmitta, välillä piti pysähtyä huilaamaan ja välillä sohvan jalat kolisi seiniin ja porraskaiteeseen. Sohva autoon ja huristeltiin vauhdilla Saloon, kotona 15min aikaa vaihtaa vaatteet ja sitten H:n isän autolla juhlistamaan kaverin synttäreitä. Ohjelmassa oli ensin pöytävaraus Antonio Cantinassa ja sitten tunnin verran keilausta. Kädet oli sohvien kanniskelusta kiitettävän hajalla, mutta kyllä se keilapallo pariin otteeseen vieri ihan oikeaan paikkaan täyskaadon muodossa (: Keilauksen jälkeen muut pojat lähtivät baariin, mutta me H:n kanssa ajettiin vaan kotiin ja kaaduttiin puolikuolleina sänkyyn.
Päätin Antoniossa maistaa monen mietinnän jälkeen Blue Cheese Chickeniä ja oli muuten HYVÄÄ! Tuon punaisen jalapenon syötin suosiolla H:lle, varsinkin kun oma alahuuli oli vielä rikki perjantaisen vegetortillan takia.. Kastike oli juuri täydellisen homejuustoista ja ristikkoperunoita sopivasti pihvin kokoon nähden (:

Keilahallilla järkytyin kenkiä kokeillessani, tiedän kyllä että keilakengät kannattaa ottaa yhden koon normaalia pienempänä, mutta silti seuraava näky yllätti.

Useimmat käyttömonot ovat kokoa 37, mutta keilakengissä 36 oli auttamattomasti liian suuri. Nuo tossut näytti aika hauskoilta poikien 42-43:n rinnalla :D

Näytän hieman valaalta, mutta samapa tuo. On sitä pläskiä hiukan sentään kadonnut, ei ole dieetti kokonaan hukkaan mennyt (:

Sunnuntaina oli taas aikainen herätys kellojen siirtämisestä huolimatta ja aamujumppa hoitui taas sohvan kanniskelulla, tällä kertaa onneksi vain 2. kerrokseen. Roudauksen jälkeen pudotin H:n takaisin kotiinsa ja lähdin ajelemaan kohti Turkua ja Osaava nainen -messuja, jossa käymme äitin ja Josen kanssa lähes joka vuosi. Sielläkin tuli tunti poikineen pyörittyä, ja olin kyllä onnellinen kaatuessani sänkyyn sunnuntai-illalla. Taisi viikonloppuna tulla liikuntaa koko seuraavan viikon edestä..

Kohta tosin lähden H:n veljen kanssa salille kiskomaan mavea, jotta saisin kaksi treeniä mahtumaan tälle viikolle. Vakkarisali aukeaa keskiviikkona, jeeeee! Vihdoin pääsee treenaamaan fillarilla eikä ole enää riippuvainen autojen omistajista (:

Länsirintamalta ei mitään (tai ehkä jotain) uutta

Kirjoittelu, eli ASTin-reportaasi ja yleinen höpötys ovat taas jääneet kokonaan väliin, tiedä sitten missä aivoni ovat seikkailleet.. Välillä iskee "tästä täytyy ottaa kuva ja laittaa blogiin!" -fiilis, mutta sitten laiskuus voittaa ja säädän jotain ihan muuta. Tässä kuitenkin muutamia uutisia:

1) ASTinilla oli ihan huippukivaa, on ne meijän luokan jampat vaan hyviä tyyppejä :D

2) Olen ollut töissä ihan supervähän, mikälie horros Nokialla kun töitä ei meinaa riittää vakkareillekaan. Pöhpah.

3) Kuun alkupuolella sain mukavaa postia, opintotukihakemukseni oli mennyt läpi ja tilille tipahti vajaa tonni, syys- ja lokakuun tuet (:

4) Pari viikkoa sitten tuli myös huonoja uutisia, kun maanantaina 5.10. iskä soitti ja kertoi naapurin tädin (a.k.a. lapsuuden "varaäidin") nukahtaneen ikuiseen uneen aivan yllättäen kotonaan. Menin aivan palasiksi ja tärisin puolet yöstä, onneksi H oli kultainen ja pyysi kyseisen yön vuoron vapaaksi, enkä joutunut tärisemään yksikseni. Uutinen toi mukanaan myös järjettömät itkupotkuraivarit maailman epäreiluuden vuoksi, olin juuri aiemmin päivällä miettinyt että pitääkin mennä viikonloppuna käymään, kun H:takaan en ole päässyt esittelemään.. En vieläkään ihan täysin tajua etten näe tätiä enää ikinä.

5) Hautajaisia varten käytiin Dressmannista ostamassa H:lle puku, ja tilanne oli alkuun todella stressmannia, mutta sitten H näyttikin omasta mielestään niin komealta ettei meinattu saada siltä pukua pois ollenkaan. Universaali totuus, puku tekee miehen.

6) Pian alkaa tenttikausi. Jaiks.

7) Ensi viikolla juhlitaan halloweenia oikein kahdesti, kun keskiviikkona on koulun järjestämä rastikierros täällä Salossa ja lauantaiksi tiedossa parin kaverin järjestämät hieman suuremmat halloween-kekkerit, itsekin olen hieman ollut mukana ideoinnissa.

8) Dieetti lähti hyvin käyntiin, kahdessa viikossa putosi 3,4kg mutta seuraavalla viikolla vaaka näytti +0,2kg. Tällä viikolla en ole edes uskaltautunut vaa'alle.. Pitäisi edelleen lisätä sitä aerobista liikuntaa, jotta pieniruokaisuudesta olisi jotain hyötyä. Wanted, itsekuri....

Tämmöistä. Jatkan palelemista ja valitusta omasta saamattomuudestani. Kiitos.

Pink is not a reason

Pinkit etuhiukset on taas historiaa. Kulahtivat niin nopeasti enkä jaksanut säheltää kahden hiusvärin kanssa, kun lopputukkakin oli niin värjäyksen tarpeessa niin pätkäisin koko tukan taas tummaksi.
Kuvassa mukana vaaleanpunainen PipoHippo ja taustalla näkyvä sininen läntti on Miakku-tyyny (: Onko normaalia että (lähes) aikuiset ihmiset tykkäävät halailla pehmoleluja.. :D

Hiuksiani on kehuttu "hienosti kaksivärisiksi" vaikka ihan pelkällä Live Colorin Mystic Violetilla värjäsin. Taitaa tuo vanha väri (samaa kylläkin) pukata alta sen verran että näyttää tietyssä valossa hieman raidalliselta. No mikäs siinä, kunhan ei mitään värjäämättömiä länttejä mistään löydy ;)

Nyt tämä tyttö lähtee (taaaaaaas...) valloittamaan Itämerta, tällä kertaa vuorossa ASTin, eli aloittavien tai aloittavamielisten insinööriopiskelijoiden jokasyksyinen risteily.

Hyvää lokakuun ensimmäistä viikonloppua kaikille!

P.S. Miccillä on kiva kilpailu, keksi mitä Lapasen päässä liikkuu! (: